Noin vuosi sitten pakkailin muuttolaatikoita Vaalassa. Muutto Kuhmoon oli edessä. Odotin innolla uutta tehtävää ja valmistin lapsia muuton tuomiin muutoksiin. Uusi päiväkoti, koulu, harrastusryhmät ja uudet ystävät. En valmistanut juurikaan itseäni. Heti alussa viran hoidossa ilmeni yllätyksiä, joihin en ollut osannut varautua. Ensimmäiset viikot toki olivatkin olleet yhtä hullunmyllyä lumikaaoksen hoitamisen kanssa. Kiitos vielä kaikille. Siitä selvittiin kunnialla ja hyvin!

Tämän lisäksi huomasin kunnan toimintatavoissa tarpeita muutoksille, nämä liittyivät mm. päätöksenteon prosesseihin ja henkilöstön tehtäväkuvien puuttumiseen. Olin myös aidosti yllättynyt siitä, että Kuhmossa ei ollut viestintätehtäviin osoitettua henkilöä tai viestinnän koordinaatiota. Lisäksi sain palautetta päättäjiltä siitä, että yleistä toimintakulttuuria tulisi muuttaa yhtenäisemmäksi ja ketterämmäksi: pois sektorirajoista yhteisen kunnan ideaan ja johtamiskulttuuriin.

Kuhmon kaupungissa on järkevästi resursoidut hallintopalvelut ja sen vuoksi pystyin tarttumaan asioihin nopeasti. Eräs ystäväni sanoi minulle, että tuore luuta lakaisee parhaiten ja niin se muuten on. On selvää, että organisaatiosta tulee tunnistaa se hyvä mitä siinä on, mutta samalla on kyettävä muuttamaan toimintatapoja nopeasti.

Kokemuksestani kuntajohtajan tehtävässä on ollut minulle hyötyä kuluneen vuoden aikana. Ilman tätä kokemusta en olisi osannut toimia. Lisäksi kokemus on tuonut varmuutta siitä, että aina kannattaa pyytää apua. Tämän vuoksi pyysin keskusteluapua luotettavilta kunta-alaa tuntevilta ystäviltä ja kuntaliiton lakiyksiköstä. Samaan aikaan ymmärsin, että vaativaa organisaatiomuutosta en voi viedä läpi yksin. Talouden tasapainottamisesta selviäisimme omin voimin, henkilöstön sekä omaa osaamistani hyödyntäen.

Kun talousjohtaja esitti minulle, että lähtisimme mukaan Kunteko-ohjelmaan, päätös oli helppo. Saisimme edullisesti ammattitaitoista sparrausta niin henkilöstölle kuin esihenkilöille. Esihenkilöille ryhdyin pitämään säännöllisesti yhteistä palaveria. Tämän lisäksi ostimme kehityskeskustelukoulutuksen, perustimme viestintätiimin ja hankin viestintäalan ammattilaiselta tiimille koulutuksen sekä apua uudenlaisen viestintäsuunnitelman tekoon. Kesäksi palkattiin korkeakouluharjoittelija kirjoittamaan suunnitelma ja potkimaan käyntiin todenteolla viestintää.

Alussa myös ihmettelin, miten selviän kaikista työtehtävistä ja kalenterini hallinnasta. Onneksi apu löytyi virastomestari Eliisa Heikkisestä, jonka työnkuvaan tulivat minua avustavat tehtävät. Lisäksi kävimme läpi työnjaon johtoryhmän jäsenten kesken, se auttoi.

Tällä hetkellä vajaa 20 työntekijämme osallistuu työnantajan tarjoamaan tuotekehittäjän ammattitutkintoon. Yhdelle työntekijälle on räätälöity tehtävään viestintäassistentin vastuu. Organisaatiota muutetaan vetovoimaisuuden palvelualueella vastaamaan paremmin tarpeita. Johtoryhmän ja suurimman osan esihenkilöiden tehtäväkuvat on tehty tai päivitetty, työtä jatketaan tulevan vuoden puolella. Talousarvio on käyttötalouden osalta tasapainossa ensivuoden osalta; tuleville vuosille on vielä tasapainottamisen tarvetta.

Vuoden ajan olen halunnut myös tavata työntekijöitä ja kuntalaisia. Tilaisuuksia on ollut paljon. Olen nauttinut näistä tilaisuuksista, ihan kaikista. En ole syntyperäinen kuhmolainen ja siksi minua kiinnostaa niin lasten- ja nuorten ajatukset kotikunnasta kuin ikäihmisten kertomukset historiasta. Työntekijöille haluan olla johtaja, joka kannustaa kehittämään omaa työtään ja kertomaan kehittämisideat omalle esihenkilölle. Myös työyhteisön vaikeat asiat tulee aina pystyä käsittelemään.

Kaupunginhallituksen jäsenten kanssa olemme tulleet tutuiksi vuoden aikana. Särmätkin lienevät tulleet jo esille. Minulle on kunnia-asia hoitaa viranhaltijana tehtäväni niin, että valmistelu on monipuolista ja oikeellista sekä juridisesti sekä muodollisesti pätevää. Esihenkilöni kaupunginhallituksen puheenjohtaja Anneli Kinnusen tulemme hyvin toimeen. Osaamme olla reilusti myös erimieltä.

Vuoden aikana olen oppinut valtavasti itsestäni johtajana. Olen joutunut myös altistamaan omat ajatukseni ja toimintatapani kriittisen tarkastelun alle. Toiminko nyt oikein, miten reagoin, osaanko pyytää anteeksi, osaanko johtaa niin, että siitä on hyötyä tälle kaupungille, sen työntekijöille ja sen asukkaille? Sen arvion tekevät aina lopulta muut. Tehdyistä virheistä pitää aina kyetä oppimaan ja palaute auttaa kehittymään.

Itselleni henkilönä vuosi on ollut myös tunnepitoinen. Olen kokenut välillä yksinäisyyttä vaikka minulla on ihana perhe ympärillä. Tosiasia kuitenkin on, että julkisessa asemassa ja johtajana toimivalle henkilölle voi olla haastavaa löytää uudelta paikkakunnalta ystäviä. Se on vaikeaa muutenkin. Myös minulla on johtajana oltava sellaisia ”luottohenkilöitä”, joille voin avautua. Hyvä ystävä parastaa minua ihmisenä, mutta jonka seurassa saan kuitenkin olla täysin sellainen kuin olen, ilman mitään vaatimuksia. Tällaisia ystäviä toivon meille jokaiselle.

Haluan kiittää tästä vuodesta koko työyhteisöä, lähimpiä työkavereitani ja johtoryhmää. Kiitos myös kuntalaisille ja alueen yrityksille lämpimästä vastaanotosta, jonka olen saanut. Kiitän myös luottamushenkilöitä ja sidosryhmiä yhteistyöstä ja luottamuksesta. Tulevaan vuoteen lähden yhtä innokkaana kuin viime vuoteen, mutta paremmin varautuneena ja kokeneempana.

Hyvää joulun aikaa kaikille ja oikein onnellista vuotta 2019!

ps. Jään lomalle tämän päivän jälkeen ja palaan töihin jälleen 2.1.2019.

Viime aikoina olen tarkastellut itseäni johtajana tavallista enemmän. Osin johtuen siitä, että olen ollut mukana julkisessa hakuprosessissa toiseen virkaan ja jonka myötä osallistuin hyvin vaativiin psykologisiin testeihin. Toisaalta johtuen siitä, että vanhempana olen ollut uusien tilanteiden edessä lapsen aloittaessa esikoulun. Ihmisenä olen yksi kokonaisuus, johon vaikuttavat sekä työ, arki että vapaa-aika.

Aloitin oman esihenkilöurani suoraan organisaation ylimpänä johtajana täyttäessäni 29 vuotta. Takana oli toki verkostojen johtamista ja hallitustyöskentelyä lähes kymmeneltä vuodelta, mutta ihmisten johtaminen oli minulle uutta. Avoimin mielin lähdin kuitenkin tekemään tätä vaativaa työtä. En pelännyt tai jännittänyt, vaikka välillä eteen tulikin tilanteita, joista en ollut aivan varma. Myöhemmin olen oppinut, että niin se tulee olemaankin. Epäselviin tilanteisiin ei välttämättä ole yhtä oikeaa ratkaisua. Olen oppinut omalla urallani ehkä eniten vaikeiden asioiden käsittelemisestä. Ilman niitä en olisi pystynyt kehittymään johtajana.

Kyky kohdata toinen ihminen ja oppia kohtaamisesta on mielestäni yksi tärkeimmistä johtajan ominaisuuksista. Vasta kohtaamisessa ja vuorovaikutuksessa syntyy kokemus johtamisesta ja johtamistaidoista. Samoin syntyy kokemus alaistaidoista. Hyvän kohtaamisen ja vuorovaikutuksen kautta löytyy parhaimmillaan ratkaisu vaikeaakin tilanteeseen. Ellei vuorovaikutusta ja aitoa kohtaamista synny, jäävät ratkaisutkin yleensä laihoiksi.

Toki työssä on monia selviä tilanteita, jossa esihenkilö ottaa tiukan roolin. Nämä ovat yleensä sellaisia, joista on selvät pelisäännöt esim. organisaation häirinnän- ja epäasiallisen käytöksen oppaissa. Silloin korostuu johtajan rooli puuttua nopeasti ja tasapuolisesti tilanteeseen. Kohtaamisen ja vuorovaikutuksen merkitystä ei kuitenkaan näissäkään tilanteissa kannata unohtaa.

Vanhempana olen ollut samanlaisten tilanteiden edessä. Tietyt asiat ovat sellaisia, mitkä lapselta ovat kiellettyjä. Pelkkä punaisen jäähykortin heiluttelu ei kuitenkaan riitä vaan lapsi on kohdattava ja asia käsiteltävä välittömästi, jämäkästi ja vieläpä tasapuolisesti suhteessa muihin lapsiin.

Olin elokuussa tulossa psykologisista testeistä. Takana oli muutenkin työteliäitä viikkoja ja edessä samanlaisia. Hain lapsen hoidosta noin kuuden aikaan illalla. Kassissa tukku persoonallisuustestin jälkitehtäviä, jotka tulisi tehdä mahdollisimman pian. Puolisoni oli työmatkalla. Lapseni sai käsittämättömän raivonpuuskan päiväkodin pihalla. Olin ymmälläni. Sain lapsen lopulta syliini ja rauhoittelin häntä 20 minuuttia. Vein molemmat lapset autoon. Menimme kotiin. Söimme. Iltapuuhat hoidettiin. Nuoremman sain nukkumaan. Illan hämärässä keskustelin lapseni kanssa. Kohtaaminen oli aito ja koskettava. Aamulla menimme esikoulun ensimmäiseen päivään. Lapsen ensimmäinen tehtävä oli pyytää anteeksi ja siivota sotkunsa. Kaikki meni lopulta hyvin ja opimme molemmat: sekä minä että lapseni.

Parhaimmillaan hyvä kohtaaminen siis johtaa hyvään vuorovaikutukseen. Omat vinkkini seuraavassa:

• Lähde kohtaamiseen avoimin mielin.
• Kuuntele ja kysy.
• Puhu ja anna toiselle mahdollisuus vastata.
• Ole tilanteessa läsnä. Keskity vuoropuhelun johtamiseen ja ratkaisun löytämiseen.

Työpsykologian tohtori Helena Åhman puhuu tilannetajusta. Tilannetaju tarkoittaa sitä, miten keräämme tietoa päätöksenteon pohjaksi itsestämme, toisista ihmisistä ja ympäristöstä sekä miten tulkitsemme sitä. Hyvä tilannetaju edellyttää Åhmanin mukaan oman mielen johtamisen taitoja. Ajattelu-, tunne- ja selkiyttämistaitoja, kykyä suunnata huomio tietoisesti, kykyä kehittää ja hyödyntää intuitiota, sekä tunnistaa ja ohittaa omat havaintoharhat ja ajatusvirheet.

Lohdullista on, että näitä taitoja voi kehittää niin johtajana kuin vanhempana.

Ennen joulua työkiireet painavat. Tuntuu, että niin moni asia tulee saattaa päätökseen ennen vuodenvaihdetta. Samalla suunnitellaan tulevaa vuotta. Kotona ja töissä kalenteri täyttyy uhkaava vauhtia. Lahjat ovat vielä kaupassa, vessat pesemättä ja joulun ruuat tekemättä vaille valmiina. Joulun tulisi olla rauhoittumisen ja rentoutumisen aikaa. Tällä kertaa joulun pyhät jäävät lyhyeksi. Lyhyestäkin lomasta on hyötyä. Fyysinen aktiivisuus ja itseä miellyttävien asioiden tekeminen edistävät loman hyvinvointivaikutuksia.

Palautumisen onnistuminen edellyttää irrottautumista työstä ja työssä kuluneiden voimavarojen täydentämistä. Irrottautuminen on usein kaikista vaikeinta johtavassa asemassa oleville. Toivottavasti joulukiireiden ohella pystyt kääntämään katseesi myös itseesi.

Millaisia asioita voisin sitten tehdä, jotta palaudun?

Psykologista palautumista tapahtuu tutkimusten mukaan ainakin neljän mekanismin avulla (Sonnentag & Fritz 2007). Nämä mekanismit ovat irrottautuminen, rentoutuminen, taitojen hallinta ja tekemisen kontrolli vapaa-ajalla.

Irrottautumisella tarkoitetaan siirtymistä tilaan, jossa yksilö ei mieti työhön liittyviä asioita vaan pystyy sulkemaan ne pois mielestään. Työasioiden pohtiminen, sähköpostin lukeminen ja työpuhelut ylläpitävät kognitiivista virittyneisyyttä ja kuluttavat voimavaroja. Omasta kokemuksesta tiedän, millaista on ahdistua pelkästä työpuhelimen näkemisestä. Jos oma työtahti on päässyt armottomaksi ja burn out kolkuttelee ovella, niin työstä irrottautuminen tulee entistä vaikeammaksi.

Terveessä työn ja vapaa-ajan kombinaatiossa työasioiden pohtiminen juoksu- tai hiihtolenkillä ei tuota ahdistusta. Päinvastoin. Moni asia saattaa jopa ratketa siellä. Monet strategisesti tärkeät asiat vaativat prosessointia. Siksi tarvitaan myös aktiivista irrottautumista työstä ja rentotumista. Molempia voi myös harjoitella. Älylaitepaasto tekee meille kaikille hyvää. Se tekee erityisen hyvää myös parisuhteelle.

Rentoutumalla pyritään alhaiseen virittyneisyyteen ja myönteiseen tunnetilaan. Rentoutuminen onnistuu sekä tarkoituksellisesti leväten että muiden, toimintojen yhteydessä, esimerkiksi luonnossa liikkuen tai musiikkia kuunnellen. Erityisesti luonnolla on palauttava vaikutus. Luonto auttaa palautumaan stressistä ja unohtamaan arjen huolet sekä parantaa mielialaa. Verenpaine alenee ja sydämensyke tasoittuu tutkitusti. Ihminen elpyy etenkin luonnossa sijaitsevissa mielipaikoissaan. Niihin kannattaa hakeutua myös joulun aikaan.

Irrottautuminen ja rentoutuminen palvelevat ensisijaisesti passiivista palautumista eli työkuormituksen pysäyttämistä. Esimerkiksi joululaulujen kuuntelu siivotessa tai ruokaa laittaessa voi olla toimiva keino rentoutua vaikka kyse on joulutouhuista.

Taitojen hallintaa edistävät vapaa-ajan toiminnot, jotka tarjoavat haasteita ja oppimiskokemuksia. Moni valitseekin vapaa-ajan toiminnoksi täysin päinvastaista kuin oma työ. Se myös kannattaa, koska juuri tällainen tekeminen edistää palautumista. Itse nautin vapaa-ajalla monista sellaisista puuhista, joissa saan jotain näkyvää aikaiseksi nopeasti. Aloitin myös pari kesää sitten suunnistusharrastuksen. Voin kertoa, että palauttaa kummasti kun eksyilee metsässä käännellen karttaa.

Tekemisen kontrollissa on kyse siitä, että voit itse päättää, mitä asioita, miten ja milloin teet vapaa-ajallasi. Tekemisen kontrolli antaa mahdollisuuden toimia omaehtoisesti ja tehdä itselle mieluisia asioita. Ei siis haittaa, vaikka suunnittelee lomaksi tekemisiään, kunhan tekeminen ei ole pakotettua. Jos sukulaisten vierailut tai vierailuilla käynti on itselle mieluista, niin se kannattaa. Pakosta ei kannattaisi ahtaa kalenteria täyteen ja istua tuttavien kahvipöydissä vain miellyttääkseen muita.

Taitojen hallinta ja tekemisen kontrolli edistävät aktiivista palautumista eli auttavat  täydentämään voimavaroja.

Myös laadukkaan unen vaikutus hyvinvointiin on olennainen. Loman aikana kannattaa korjata mahdollisesti vääristynyt unirytmi. Uuden vuoden tavoitteeksi voikin sitten ottaa sen, että pitää siitä kiinni.

Olen pohtinut jo pidemmän aikaa blogin kirjoittamista. Olen koko aikuisikäni kirjoittanut asiantuntijatekstejä mm. kuntiin liittyen. Kuitenkin koen, että haluan kirjoittaa muustakin. Tavalla, joka ei ole sidoksissa omaan virkaani.

Siis miksi?

1. Haluan kehittyä esimiehenä ja johtajana. Uskon, että kirjoittamalla ajatteluni kehittyy ja pystyn tekemään myös itsetutkiskelua sen avulla. Tavoitteena on myös tutustua muiden näkemyksiin johtamisesta ja tällä tavalla kehittää omaa ammattitaitoa.
2. Olen etsinyt kirjoituksia ja vertaistukea netistä liittyen siihen, miten esimiehet ja vaativissa tehtävissä työskentelevät sovittavat yhteen työtä ja perhe-elämää sekä vapaa-aikaa. Haluan kirjoittaa omista hyvistä ja huonoista kokemuksistani ja mahdollisesti tällä tavalla auttaa muita. Osa kirjoituksistani kirjoitan kieli poskessa. Saatan myös suosia itseironiaa.
3. Minulle kokonaisvaltainen hyvinvointi on tärkeää. Erityisesti liikunta, luonto ja ravitsemus. Osa kirjoituksistani käsittelee näitä aiheita. Toivon, että voin kirjoituksieni avulla kannustaa huolehtimaan omasta hyvinvoinnista uusillakin tavoilla. Lisäksi toivon ideoita ja vinkkejä lukijoilta aiheeseen liittyen.