Vapaa-aika ja työ

Lomalla viimeinkin

/ mietitytti / Jätä kommentti

– Mitä te meinaatte tehdä lomalla?

Siinäpä kysymysten kysymys. Loma on odotettu ja kaivattu. Siitä voi tulla myös stressi ennen kuin sille on edes päässyt. Ainakin naistenlehdet pursuavat juttuja siitä, miten välttää lomastressi. Lisäksi uutisvirta on täynnä seuraavia juttuja:

  • Vinkit, kuinka irrottaudut lomalla oikein työstä
  • 10 vinkkiä hyvään lomaan
  • Lasten kanssa lomalla
  • Loma voi johtaa parisuhdekriisiin
  • Lomamatkalla lihomatta
  • Näin palaudut lomaltasi hyvin

Tässähän tulee stressi jo pelkästä ajatuksesta. Ensin pitäisi irrottautua työstä, osata olla oikein lasten kanssa, syödä ja juoda niin että ei liho, yrittää pysyä väleissä puolison kanssa ja vielä palata töihin oikealla tavalla.

Pohditaanpa vähän loman tarkoitusta.

Lomaa saa kun käy töissä. Toki on myös lomareissuja, joita voi tehdä vaikka ei olisi töissä, opiskelee tai on vaikkapa vanhempainvapaalla. Lomalla siis  tavallaan irrottaudutaan normaaleista rutiineista. Olipa kyse sitten työstä, opiskelusta, työnhausta tai vaikkapa kodin arjen pyörittämisestä.

Koska lomalla voi vähän hullutella, käyttää ehken rahaa hieman rennommin sekä herätä ja mennä nukkumaan poikkeavina aikoina ei ole ihme, että juuri lomaan kohdistuu paineita sekä odotuksia. Vähän sama juttu on pyhien kanssa. Joulu, Uusi Vuosi, Pääsiäinen, Juhannus…

-Mitä teitte Juhannuksena?

Mitä minun olisi pitänyt tehdä?

Odotukset luovat paineita. Yleensä odotuksia satelee lapsilta, puolisolta ja ennen kaikkea minulta itseltäni. Mitä me teemme lomalla? Minne me menemme? Missä yövymme?  Missä syömme? Käymmekö sukulaisten luona? Olemmeko mökillä?

Lisäksi on litania työhön liittyviä kysymyksiä. Onko työpöytä puhdas kun lähden lomalle? Miten sijaistukset? Luenko sähköposteja lomalla vai en? Vastaanko työpuhelimeen loman aikana? Pystynkö rentoutumaan?

Tämän kirjoituksen tavoitteena ei ole antaa ohjeita tai vinkkejä. Luulen, että en pystyisi antamaan niin kattavaa kirjoa, kuin mitä on jo annettu. Ajattelin vain kertoa, että olen huomannut muutamia asioita:

Huomasin vasta nyt kesälomalla ollessani, että olen  viime vuonna ollut todella lähellä työstressiä. En pystynyt kunnolla  olemaan lomalla ja irrottautumaan työstä. Pelkkä työpuhelimen näkeminen ahdisti. Nyt pystyn välillä ottamaan puhelimen käteen, vastaamaan muutamiin sähköposteihin ja puheluihin ilman minkäänlaista ongelmaa. On selvää, että tuolloin työtä oli minulla liikaa, koska hoidin toista virkaa omani ohella ja se heijastui myös lomalle. Se ei varmasti ollut eduksi myöskään parisuhteelle, vanhemmuussuhteelle tai omalle hyvinvoinnille. Onneksi nyt tilanne on toinen ja nautin lomasta. Tämähän on ihanaa!

Toinen asia, jonka olen huomannut on se, että minä nautin siitä, että lomamatka on kohtuudella suunniteltu ja toisaalta siihen on luotu mahdollisuus sattumalle. Pienten lasten kanssa tämä kannattaa. Varaan etukäteen majoitukset ja suunnittelen päivärytmityksen, mutta muutoin ollaan valmiita kaikkien ehdotuksille loman aikana. Toki Suomen suvessa joskus volyymitaso auton sisällä nousee, mutta se on elämää.

Kolmanneksi olen tullut siihen tulokseen, että loma on ihan hyvää aikaa siivota, sisustaa, hoitaa puutarhaa, pestä ikkunoita, laittaa ruokaa, mehustaa, marjastaa, kalastaa ja tehdä juuri niitä arkisia asioita, joita ei välttämättä ole ehtinyt tehdä työn ohessa.

Lomalla viimeinkin, voin ottaa iisisti! Mitä se haittaa, jos suunnitelmat vähän muuttuu. Nyt ollaan lomalla!

 

 

 

 

 

Ole enemmän läsnä

/ mietitytti / 1 kommentti

Keskustelen paljon ihmisten kanssa siitä, miten he sovittavat yhteen työn, vapaa-ajan ja perheen. Tämä johtunee siitä, että kysymys on ajankohtainen myös itselle. Olen yrittänyt myös etsiä netistä ajatuksia siitä, millaisia kokemuksia johtavassa asemassa olevilla on tästä aiheesta. Tällaisia blogeja löytyy valitettavan vähän.

Aiheeseen liittyy keskustelu siitä, onko ihminen perheorientoitunut vai uraorientoitunut. Tästä emme keskustele ystävien tai kollegoiden kesken juuri lainkaan. Ehkä on aivan itsestäänselvää, että hommat on hoidettava niin töissä kuin kotona ja harrastamaankin on päästävä. Monille liikunta ja urheilu tuovat energiaa arkeen ja virtaa työhön.  Niin myös minulle.

Ehkä jonkun mielestä olen uraorientoinut, koska olen ollut molempien lasten kohdalla kotona 6 kk.  Meidän perheelle se kuitenkin oli luonteva valinta, sillä mieskin halusi jäädä hoitamaan lapsia kotiin. En ole koskaan ajatellut olevani uraohjus, vaikka työskentelinkin johtavassa asemassa ja työ tuo mielekästä sisältöä elämääni.

Perheen, työn ja harrastusten lisäksi keskustelu liikkuu myös parisuhteessa ja sen merkityksessä. Aivan liian usein puhutaan vain työn ja vapaa-ajan yhteensovittamisesta, jossa perhe on keskiössä. Perheen arki voi kuitenkin muodostua monista eri elementeistä. Meilläkin siihen liittyy puolison töiden organisointi ja aikataulutus, joka ei ole kahdeksasta neljään vaan voi vaatia pitkiäkin poissaloja kotoa. Toisilla se pitää sisällään vuorotyötä, työmatkoja tai uusioperheen aikataulutuksia. On tärkeää, että aikaa on myös sen rakkaan aikuisen kanssa olemiseen.

Onko sitten vaikeaa sovittaa yhteen kaikki tämä: työskentely vaativassa tehtävässä, perhe, lasten harrastukset, omat harrastukset ja parisuhde? Tutkimusten mukaan usea kokee riittämättömyyttä jollain osa-alueella. Varsinkin, jos työ tuntuu valtaavan yhä laajemman osan päivän tunneista.

Voisin tässä listata useita konkreettisia asioita, joita arjen sujuminen meillä vaatii. Niitä ovat mm. hyvin toimiva perhepäivähoito, lähellä asuvat isovanhemmat ja harrastusten yhteensovittaminen koko perheen harrastuksiksi.

On kuitenkin yksi asia ylitse muiden, joka mielestäni vaikuttaa siihen, että koen pystyväni antamaan kaikilla elämän osa-alueilla tarpeeksi. Lasten synnyttyä olen yhä enemmän oppinut keskittymään siihen, mitä juuri sillä  hetkellä teen. Saatan suorittaa multitaskausta työssä tai vapaa-ajalla, mutta pyrin välttämään työn ja vapaa-ajan sekoittamista. Huomaan, että sekoittaminen tekee minusta tehottoman, kärttyisän ja puolisonakin epämiellyttävän. On eri asia antaa ajatuksen virrata juoksulenkillä ja pohtia vaikeaa työasiaa kuin yrittää syöttää lasta ja toisella kädellä kirjoitella työsähköposteja.

Läsnäolosta puhutaan jo pienten lasten vanhemmuuden kohdalla. Pienten vauvojen vanhemmat eivät tuijotakaan haltijoissaan vauvan silmiä vaan älypuhelinta. Työpalavereissa puolestaan samaan aikaan vastaillaan s-posteihin eikä olla läsnä itse palaverissa. Lasten nukkumaan menon jälkeen toinen tuijottaa kännykkää ja toinen tablettia.

Olen käsittänyt, että olemalla läsnä olen tehokas, motivoitunut ja onnistun paremmin myös johtajana. Läsnäolo tekee minusta myös paremman vanhemman ja puolison. Salitreenistäkin saa rutkasti enemmän irti, kun keskittyy juuri siihen.  Läsnäolon taitoa voi opella ja se kannattaa. Ympäristömme on täynnä virikkeitä, jotka haluavat huomiotamme. Silloin kannattaa miettiä, mikä oikeasti on tärkeää ja mihin huomionsa kiinnittää.