Johtaja, teetkö sairaana töitä?

Missä vaiheessa on riittävän sairas jäädäkseen pois töistä? Jos olet yhtään samanlainen kuin minä, törmäät tähän kysymykseen aina flunssakauden alkaessa. Kysymykseen vastaamisen tulisi olla helppoa. Pitää jäädä kotiin ja levätä, jos on sairas. Saman vastauksenhan sitä antaa työntekijöillekin. Sairaana ei vain tulla töihin.

Miksi sitten on niin vaikeaa olla poissa töistä?

• Työn luonne vaikuttaa. Työni ei ole fyysisesti kuormittavaa ja minulla on hyvä peruskunto. Koska jokainen arvioi itse, suoriutuuko töistään, oma arvioni lähes aina on, että selviydyn.
• Joskus töihin lähteminen tuntuu myös paremmalta vaihtoehdolta, kun kotona kuitenkin olisi edessä päivä kahden vilkkaan lapsen kanssa. Ei siinä kuitenkaan pysty levähtämään.
• Olen perusterve. Minulla ei ole koskaan onneksi ollut vakavia sairauksia.
• Olen kasvanut maatalousperheessä, jossa vanhemmillani ei useinkaan ollut mahdollisuutta jättää töitä tekemättä sairauden vuoksi.
• Olen ylipäätään harvoin poissa töissä. Jos lapset ovat sairaana, pystyn myös tekemään töitä kotona etänä, toki riippuen siitä, miten lapsi sairastaa ja kuinka paljon tarvitsee huolenpitoa.

Koska työskentelen esimiesasemassa ja johdan omaa virastoani, minun on mietittävä, millaisen esimerkin annan työntekijöille. Tutkimusten mukaan yhä useampi käy sairaana töissä. Pelkona voi olla työpaikan menettäminen tai stressi kasautuvista töistä. Yrittäjillä ja varsinkin yksin yrittäjillä kyse on myös taloudellisista seikoista. Uskon, että hyvä työilmapiiri ja hyvä työyhteisö ehkäisevät sekä turhia sairaspoissaoloja että uhrautumista sairaana töihin.

Etsin netistä juttuja, jossa kerrottaisiin esimiesten ja johtajien näkemyksiä siitä, miten he kokevat omat sairauspoissaolonsa tai kuinka paljon ovat sairauden vuoksi poissa töistä. Niitä löytyi harvinaisen vähän. Ninni Myllyojan kolumnin kautta pääsin käsiksi kahteen Karin O’Mahonyn kirjoittamaan artikkeliin (lyhyt ja pidempi),  jotka on julkaistu johtamiseen keskittyvässä ruotsinkielisessä Chef lehdessä.

Artikkelin arviot vastasivat arvioitani ja toivat mieleen käytännön esimerkkejä omasta elämästä. Huolestuttavaa on, että näiden ruotsalaisartikkelien mukaan puolet johtajista menee aina tai usein töihin sairaana.  Vielä suurempi osa (63%)  tekee töitä sairaana kotoa käsin. Myös lasten sairastaessa iso osa perheellisistä johtajista tekee töitä etänä. Minä itse kuulun tutkimusten mukaan juuri siihen eniten sairaana töitä tekevien ryhmään eli 30-49 vuotiaiden naisten joukkoon.

Kukaan tuskin toivoo, että johtaja tulee sairaana töihin. Samalla tavalla hän voi tartuttaa taudin muihin, pitkittää toipumistaan, saada jälkitaudin ja paineistaa muita tekemään töitä sairaana. Etätöihinkään ei kannata jäädä tekemään töitä salaa, jos unohtaa oikeasti levähtää.

Hyvä esimies ja johtaja oppii joka päivä jotain uutta. Myönnän, että olen joskus ollut puolikuntoisena töissä. Se ei kannata. Olen oppinut myös muutamia tapoja, joilla helpottaa flunssa-ajan sairastamista ja esimiestyön yhteensovittamista:

• Minulla menee yleensä flunssassa ääni vaikka kuumetta ja muita oireita ei olisikaan. Kun siltä alkaa tuntua, ääntä pitää säästää. Vastaan puheluihin tekstarilla ja kerron reilusti mistä on kysymys. Pyydän laittamaan viestin ja hoidan asiaa niin pitkälle kuin mahdollista kirjallisesti.
• Pahimmassa pärskimis- ja räkävaiheessa on fiksua jäädä kotiin. Jos olo muuten on kohtuullinen, niin voin tehdä töitä kotona ja pakottavan palaverin hoitaa vaikka skypellä. Asiakastapaamisia ei kannata ottaa.
• Kuumeisena kannattaa oikeasti levähtää ja nukkua. Töitä ei kannata tehdä keltään salaa kuumeisena, koska siinä huijaa eniten vain itseään. Vaikka työ ei olisi fyysisesti raskasta, myös vaativa ajatustyö vie energiaa ja voi pidentää toipumista, varsinkin jos työstä kokee stressiä.
• Tärkeää on myös luottaa siihen, että hommat hoituvat myös poissa ollessani.

Tämän blogin kirjoittaminen oli itselleni hyvä matka siihen, miten käyttäydyn sairastaessani. Omia toimintatapoja on hyvä säännöllisesti tarkastella. Miettiä itseään johtajana ja esimiehenä sekä esimerkkinä.